Pros and Cons and Franco in a fridge

Eli täällä sitä nyt istutaan kotona ja niistetään.

Näin alkuun haluan myös viitata edelliseen tekstiini, jossa puhuin neulanreikäkamerastani. Nyt nimittäin olen jo saanut tehtyä asian eteen jotain: kuvia ja raivokasta sanallista raportointia löytyy alla olevasta osoitteesta.

http://pietakivela.pic.fi/kuvat/Visions./Digital+Pinhole+Camera/

Edellisessä tekstissä viittasin myös ARCO:on eli modernin taiteen messuihin. Kävimme lauantaina katsastamassa kyseiset messut (oli tosi hienoa muuten, oikeesti!) ja kuvamateriaalia aiheesta löytyy nyt täältä:

http://pietakivela.pic.fi/kuvat/Visions./BlogiExtrat/

Perjantaina, kun olin auttamassa tätä yhtä kaveria (eli Danielia) tässä afrikkalaisen taiteen kuvaamishommassa, keskustelun aiheeksi tuli jostain syystä historia. Ahdistuin aika kovasti siitä, että tämä Daniel tiesi kaikenlaista Espanjan historiasta ja yritti kysyä minulta samaa Suomen historiasta. Kyllähän minä nyt periaatteessa tiedän miten nämä hommat on mennyt, mutta eihän ihminen nyt herran jestas yksityiskohtia tai vuosilukuja voi tietää. Sitä paitsi kaikkihan sen tietää, että mitä numeroihin tulee, muistini on totaalinen tyhjiö.

Kun me sitten lauantaina seisoskeltiin Tuiskun kanssa odottelemassa Danielia ja VIP-lippuja ARCOON Feria de Madridin eteläpäässä, vaikka meidän olisi tietenkin pitänyt olla pohjoispäässä, me koetettiin miettiä Suomen historian tärkeitä hetkiä ja ajankohtia. Kun hommasta ei oikein tullut mitään ilman opiskelijan suojeluspyhimystä, pyhää Googlea, me totesimme, että kuulumme ihmisiin joita kiinnostaa isojen linjojen sijaan ihmisläheinen historia. Siitä pääsemmekin smoothisti siihen miten minun mielestäni on paljon mielenkiintoisempaa takertua yksityiskohtiin sen sijaan, että kirjoittaisin suuremmista tapahtumista.

Ja koska tässäkin tekstissä päädyin kirjoittamaan yhdestä turhasta jutusta sen sijaan, että olisin käynyt useamman ison ja tärkeän tapahtuman viimepäiviltä läpi, ajattelin selkeyttää asiaa tällä epämääräisellä esipuheella. Antakaa se minulle ja konkistadori ystävälleni Flunssalle anteeksi. Aiheeseen siis:

Tyttöjen kimppakämpän plussat ja miinukset

+ Ei partakarvoja lavuaarissa. Luoja, että se voikin olla rasittavaa kun sitä kestää suurimman osan elämästään. Terveisiä vaan koti-Suomeen poikaystävälle, isälle sekä kahdelle veljelle, joiden partakarvoja olen ikäni putsannut lavuaarin reunoilta.

+ Mahdollisuus katsoa niin monta tyttöjen leffaa kuin vain ikinä tekee mieli. Elokuvat, jotka sisältävät tanssia, laulua, nyyhkytystä tai yltiömäistä romantiikkaa kirvoittavat poikaystävästä ärinää, mutta naispuolinen kämppis kiljuu ilosta. Vielä kolmannellakin katselukerralla.

+ Kerran kuussa molemmat voivat vetäytyä peiton alle murisemaan ja syömään herkkuja. Kukaan ei kyseenalaista tätä toimintaa. Eikä sitä miksi kylpyhuoneen roskiksen päällä on kolme pakettia siteitä ja Sinkkuelämää-kirja.

+ Vihanneslokerossa on muutakin kuin viinapullo ja männynhavuja. Tällä viittaan poikaystäväni edesmenneen poikamiesboksin jääkaapin sisältöön.

- Tyttöjen kimppakämppä Madridin Gay Districtillä voi herättää kysymyksiä.

- Epämääräisiä korvakoruja, hiuspinnejä, aurinkolaseja ja muuta tyttösälää on joka paikassa. Vaatteisiin tai kenkiin tämä ei tässä tapauksessa oikein päde, koska kummallakaan ei kuitenkaan mahtunut ihan loputtomiin rojua matkalaukkuihin.

- Vessapaperin kulutus on järkyttävän suurta. Ihan oikeasti, meidän alakerran kiinalaiskaupan myynti on noussut räjähdysmäisesti tähän asuntoon muuttomme jälkeen. Nämä kiinalaiset saattaa jopa rikastua pelkästään meidän talouteemme myymänsä vessapaperin takia.  

- Kerran meidän piti lainata Ilmarilta miestä korjaamaan sähköjuttui, mutta se ei ollutkaan mikään basicsulakejuttu.

Tiedättekö muuten mikä on kamalinta siinä, että olet flunssassa Madridissa? Sinulle tulee huono omatunto siitä, ettet ole ulkona kaupungilla auringonpaisteessa, vaikka pelkästään rappujen kulkeminen alaovelle aiheuttaa kuolemanpelkoa.

Eli vasten tahtoani vetäydyn nyt peiton alle, alan katsoa elokuvaa ja syön suklaata. Julmaa eikö vain?