Onneton paskiainen

Mietin melko pitkään miten voisin kertoa mielekkäästi ja inhimillisissä merkkimäärissä pysytellen kaikesta, mitä tällä viikolla on tapahtunut. Päädyin alla olevaan ratkaisuun:

Viikko 5: Plussat ja miinukset

+ Metro: Mitä tähän edes tarvii sanoa? Kuka ei muka rakasta metroa? Ja jos joku ei rakasta, niin haluan siihen sitten hemmetin hyvät perustelut. Nimittäin, tiedättekö sen tunteen kun väsyttää, eikä yhtään kiinnosta mennä kouluun? Metro auttaa. Sitä menee metron porteista sisään ja heti tulee parempi fiilis. Ja kuin pisteenä iin päälle, se tosi hyvä saksofonisti soittaa portaikossa. Kyllä se on oikeasti yksi pienen elämäni suurimmista iloista.

+ Miguel, eli se tyyppi, joka hoitaa vaihtareiden asioita. Aluksi mun lukujärjestykseni oli ihan mitä sattuu. Yksi ilmeisen paskapäinen ämmä teki sen mulle ja kyseinen tilanne meni suurin piirtein näin: Se naputteli konettaan ja lätki mulle papereita käteen ja sanoi että: ”No voi voi, et saanu mitään kursseja mitkä ois ollu tärkeitä sulle, mut ei mua kiinnosta, lähe vetää” (vapaa suomennos). Mutta sitten San Miguel tuli ja pelasti lukujärjestykseni, vaihtoni ja luultavasti myös osan mielenterveyttäni.  

+ Sähkötöitä osaava tuttava. Kyllä sitä vaan voi tarvita yhtä sun toista vaihtoaikana.

+ Edullinen Cava: Euro seitkytsenttii pullo, se on ihan oikeesti aika siistiä.

+ Tanskalainen kauppa, josta löydettiin tiskiharjoja! Muutenhan niitä ei täällä pahemmin näy. Olin niin onnellinen, koska sienellä tiskaaminen on mielestäni käytännössä sama asia kuin pesisi astiat vessanpöntössä.

- Espanjalaiset sähkötyöt: Miksi kukaan ei kertonut meille, että kuivausrumpua ja pyykinpesukonetta ei saa laittaa päälle samaan aikaan, kysynpä vaan.

- Espanjalaiset päivittäistavarakaupat: Kun sinun tarvitsee ostaa erinäisiä tarvikkeita käsipyyhkeistä, avokadoihin, maitoon ja kosmetiikkaa…

SUOMI: Menet lähimpään Citymarketiin tai Prismaan tai vastaavaan, kävelet hyllyltä toiselle tottuneen ostostelijan elkein ja keräät tarvikkeet kärryyn, kärräät kärryn kassalle, lyöt tavarat hihnalle ja siitä kassiin, lyöt korttia pöytään, saat plussaa ja boonusta ja painut kämpille.

ESPANJA, eli Madridin keskustassa homma toimii about näin: Menet ensin kiinalaisten pitämään jännään sekatavarakauppaan ja ostat käsipyyhkeitä. Sitten menet vihannes ja hedelmäkauppaan ja ostat avokadoja. Kosmetiikkaa saat hakea joko tavaratalosta tai sitä varten olemassa olevasta kaupasta. Sen jälkeen yrität etsiä kaupan, josta saat jääkaapissa myytävää maitoa. Jos tähän mennessä eksyt pieneen ruokakauppaan, et luultavasti löydä sieltä maitoa. Jos taas eksyt isompaan ruokakauppaan, et löydä sieltä yhtään mitään, koska olet jo kuoleman väsynyt ja kyllästynyt ja kaupan logiikka on niin totaalisen mystinen, että mikä tahansa tarvike on menettänyt merkityksensä. Kävelet kämpille ärrimurrikeksien jämiä pureskellen.

Ja jos jotenkin pääsee tapahtumaan niin, että löydät kaiken tarvitsemasi, saat hermoromahduksen viimeistään kassalla kun 11 euroa 51 senttiä on tasan sen verran eikä 11,50 niin kuin normaaleissa maissa. Ja kassalla ei ole vaihtorahaa ja siitä on pakko vääntää ongelma. Ihan oikeasti tyypit, ne on senttejä!   

- Kondomipaperit: Niitä tästä kämpästä löytyi edellisen asukkaan, Argentiinan oman kultapojan Juanin (varsinaisen Don Juanin, sanoisin) jäljiltä. Ja paljon löytyikin. Ällöttävää.

- Kääpiö, joka kähmi takamustani metroaseman portaissa. Anteeksi aiempi epäkorrekti sanavalintani, mutta siis, vain koska lyhytkasvuisena satut olemaan sillä korkeudella, se ei oikeuta sinua tarttumaan kiinni kaikkeen mitä ohi kulkee! Valitettavasti olin tapahtumasta niin järkyttynyt, että menin sanattomaksi. Vasta myöhemmin visioin itseni huutamaan lukuisia solvauksia häntä kohden, suomeksi tietenkin, en minäkään sentään mikään tunteeton paskiainen ole.  

- Se yksi ilmeisen paskapäinen ämmä. Kyseinen paskamainen käytös tosin tapahtui jo viime viikolla, mutta asia on mielestäni edelleen mainittavan arvoinen.

Tämän tekstin perusteella saattaa toki vaikuttaa siltä, että täällä kaikki on ihan kamalaa. Mutta aina kun jotain ärsyttävää tapahtuu, ajattelen vain, että eipä se mitään, Suomessa on jotain 39 astetta pakkasta. Ja, ihan oikeesti, mikä tahansa on lempeetä kauraa siihen verrattuna.

Sitä paitsi ei ketään kiinnosta onnelliset ihmiset muutenkaan.